lauantai 13. syyskuuta 2014

Aller Anfang ist schwer?

Enpä olisi kolme viikkoa sitten ajatellut, että voin pian istua lauantaipäivänä rentoutuneena kotona pyjama päällä bloggaamassa. Voin tehdä mitä haluan tai olla tekemättä mitään!

Palataanpa muutama viikko taaksepäin. Silloin olin kokopäivätöissä, kaiken vapaa-ajan vietin muuttolaatikoita etsien tai tavaroitani myyden, arjen asioita hoitaen. Paljon oli vielä auki: Mistä vuokraan varaston maalliselle omaisuudelleni? Minkä kokoiseen varastoon tavarani mahtuvat? Mitä haluan pitää, mistä hankkiutua eroon? Mitä kaikkea tarvitsen mukaani? Mistä vuokraan pakettiauton muuttoa varten? Ketä saan muuttoavuksi? Miten aikani riittää kaiken tarpeellisen tekemiseen? Missä välissä ehdin nukkua? Pysyykö pääni kasassa tätä kaikkea tehdessä??

Onneksi sain kaikkiin näihin kysymyksiin vastauksen eikä stressi ehtinyt kasvaa ylitsepääsemättömäksi. Ihanien ystävien avulla kaikki on mahdollista!

Suhtauduin lähtöön tietynlaisella hartaudella, jota aiempiin muuttoihini ei ole sisältynyt. Ensimmäistä kertaa elämässäni en ollut 100 % varma, haluanko oikeasti lähteä. Elämä Turussa oli asettunut uomiinsa ja kaikki oli hyvin, paremmin kun aiemmin. Viihdyin kodissani, kaupungissani, yliopistossani, omissa piireissäni. Pitkästä aikaa olin asettunut johonkin... If it isn't broken, don't fix it? Mutta halusin silti muutosta, ja onhan listassani vielä asioita, joita en ole yliviivannut.
Joten nyt olen täällä. Berliinissä! Opiskelemassa! Pitämässä hauskaa! Syömässä döneriä! Ihmettelemässä elämää! Ostamassa halpoja kenkiä! Maistelemassa lähes ilmaista olutta! Opettelemassa käyttämään kaasuhellaa! Kiroamassa saksalaista täsmällisyyttä! Tutustumassa uusiin ihmisiin! Ihailemassa historian jälkiä! Haahuilemassa ympäri kaupunkia! Nukkumassa! Valvomassa! Puhumassa saksaa! Ja ruotsia!

Elämässä.

Ja kaikesta tästä tahdon jäävän muistoja. Se on yksi syy siihen, että aloitan tämän blogin. Toinen on se, että taisin luvata jollekin... Odotettavissa hauskoja anekdootteja, villejä ja vähemmän villejä tarinoita ja arjen haasteiden ratkaisumalleja! Ihanaa lauantaita kaikille.

3 kommenttia:

  1. Oletko syönyt jo döneriä? Miltä se maistui?

    VastaaPoista
  2. Juu, maistoin döneriä yks ilta! Otin kanasellaisen, ja rehellisesti sanottuna on vaikea kuvailla sen makua, koska se oli niin tulista! Ajatuksissani vastasin "bitte" (kyllä kiitos), kun myyjä kysyi: "Scharf?" (tulista). :P

    VastaaPoista
  3. Ihanaa, et sulla on tällanen blogi, Tinde! Kävin viime vkl Saksassa verestämässä muistoja ja tuli ihanan kotoisa olo kun dönermies kysyi: "mit scharf oder ohne scharf?" ;)

    VastaaPoista