Haluaisin kirjoittaa blogiini pelkästään hienoista kokemuksista, mutta koska vaihdon aikana, kuten elämässä muutenkin, törmää myös vähemmän positiivisiin asioihin, täytynee niitäkin käydä läpi. Jos siis olet etsimässä hassuja tarinoita tai kadehdittavia kokemuksia, jätä tämän kirjoituksen lukeminen väliin! Sinua on varoitettu.
Viime postauksessa iloitsin siitä, kuinka tilapäisasunto on vaihtumassa vakinaisempaan. Mainitsin myös sen, että tuleva kämppikseni vaikutti mielestäni hieman liian innokkaalta siivoajalta. Sen taisin unohtaa kirjoittaa, että allekirjoitin vuokrasopimuksen kalustamattomaan huoneeseen? Noh... Kaikki tämä on tuonut mukanaan haasteita, joista suurin on: en ymmärrä kämppistäni. En ymmärrä hänen ajattelumaailmaansa. En tue hänen ismejään. Huonoina päivinä en voi sietää häntä. Jos tapailisin hänenlaistaan ihmistä, olisin jo jättänyt hänet. "Kodista" on tullut paikka, johon en haluaisi edes raskaan koulupäivän jälkeen palata.
Tällä hetkellä pyöriikiin mielessä kysymys "Mitä tehdä?".
Hän ei siis oikeasti ole huono ihminen, meillä vain ei ole mitään yhteistä. Emme ajattele samoin, emme syö samoja ruokia, emme naura samoille vitseille, emme tee samoja asioita... Maailmantilanteeseen suhteutettuna ongelmani on suhteellisen pieni, mutta ongelma silti. Ennen tätä luulin olevani kaikenlaisille ihmisille avoin henkilö, mutta ehkä olenkin seuransa tarkasti valikoiva nirppanokka? Kamala ajatus.
Uuteen maahan asettuessa, kaikista luoduista sosiaalisista kontakteista huolimatta, voi joskus kokea olonsa yksinäiseksi. Tällöin hyvä kämppis olisi kullanarvoinen asia: ei tarvitse jutella kotona tyhjille seinille tai huudella Skypessä kaukana olevia rakkaita juttelemaan kanssaan. Jos hyvin käy, kämppis voi olla mukava, juuri sellainen ihminen, kenen kanssa nauraa, kokata ja tehdä muutakin yhdessä. On myös tärkeää, että on olemassa paikka, jossa voi rentoutua ihan itsekseen mukavassa ympäristössä ja vaikka pieruverkkarit jalassa.
Edellä mainitut asiat eivät valitettavasti toteudu kohdallani juuri nyt. Voisin tietenkin keskittyä siihen, että maailmassa on pahempiakin ongelmia ja että kodittomuus olisi huonompi vaihtoehto. Tai siihen, että vuokrasopimukseni kestää vain maaliskuun loppuun asti ja kyllä noin lyhyen ajan seisoo vaikka alasti päällään lumihangessa. Mutta.
Huoh.
Negatiivisista asioista on vaikea kirjoittaa, siispä lopetan tähän.
